Kangasalan Pikkuteatteri täytti viime vuonna koronamyllerryksen aikaan jo kymmenen vuotta. Olen ollut usein syvästi kiitollinen ja jopa hämmentynyt tästä riemastuttavasta seikkailusta, jolle päädyin kuin sattuman kautta. Minulla ei ollut aiempaa omaa teatteritaustaa, mutta tartuin keväällä 2009 Kangasalan Sanomissa näkemääni uutiseen. Sittemmin Pikkuteatterissa yli kymmenen vuotta näytelmiä ohjannut Mika Eerola oli muuttanut paikkakunnalle, ja hän kertoi lehdessä suunnitelmistaan paikallisen lastenteatterin perustamiseksi. Oma vanhempi tyttöni oli tuolloin aloittamassa koulutaivaltaan ja tuumasin, että teatteri voisi olla mukava harrastus eloisalle ja luovalle tytölleni. Alkuun Pikkuteatteri perustettiin maineikkaan paikallisen Ramppi-teatterin kainaloon, ja oma yhdistys perustettiin vuoden 2010 lopulla.
Niinhän siinä sitten kävi, että innostus, hyvä porukka ja tekemisen meininki imaisivat mukanaan ja täällä ollaan edelleen. Olen saanut toimia Pikkuteatterissa sen erilaisten kehitysvaiheiden läpi aivan alusta alkaen, välillä puheenjohtajana ja koko 11 vuoden ajan markkinointivastaavana. Olen saanut myös sukeltaa satunäytelmien maailmaan käsikirjoittajana, mistä olen hyvin onnellinen. Kerran jos toisenkin teatterimme toiminnasta kertoessani silmäkulmaani on ilmaantunut liikutuksen kyynel – niin arvokasta, palkitsevaa ja merkityksellistä lasten- ja nuortenteatterin toiminnan mahdollistaminen on. Se, jos mikä, vastaa omia elämänarvojani.
Näiden vuosien aikana teatterimme on kasvanut paljon. Se on saanut omat vuokratilat, toteuttaa parhaimmillaan peräti kolme eri näytelmää vuosittain ja toimii kolmessa eri ikäryhmässä. Taustatyötä harjoitusten, omien tilojen ja näytelmien organisoimisen kanssa on todella paljon ympäri vuoden. Kangasalan Pikkuteatteri on toteuttanut jo 26 näytelmää, joita on käynyt katsomassa kaikkineen yli 25 500 katsojaa. Näyttelijöiden ikä vaihtelee 7-20 ikävuoden välissä. Tasokkaan ja valtakunnallisestikin palkitun harrastajateatterin toiminnan mahdollistavat paitsi sitoutuneet ohjaajat, myös joukko muita vapaaehtoisia ja toimintaa organisoiva Kangasalan Pikkuteatteriyhdistyksen johtokunta.
Kaikkein tärkein tapahtuu kuitenkin harjoituksissa ja lavalla. On ollut sykähdyttävää nähdä lasten ja nuorten kasvavan ja varttuvan vuosi vuodelta erilaisissa rooleissaan ja ennen kaikkea ihmisenä. Teatteri on kulttuurielämyksenä upea taiteenlaji. Se on aina ainutlaatuinen ja kertaluontoinen, eikä siihen voi palata jälkeenpäin. Katsomossa ja näyttämöllä vallitsee vahva läsnäolon ja tunteissa mukana elämisen tuntu. Pikkuteatteri on pystynyt tarjoamaan eri ikäisille näyttelijöille kehittymismahdollisuuksia ja juuri sopivasti haastetta. Klassikkosaduilla ja uusilla satunäytelmien teksteillä on oma tärkeä paikkansa, mutta teatterimme on muutakin kuin satunäytelmää. Esimerkiksi vanhimpien nuorten ryhmä palkittiin keväällä 2021 kansallisella Ramppikuume-tapahtuman kiertopalkinnolla erittäin taidokkaalla näyttelijätyöllä toteutetusta, koskettavasta ja ihon alle menneestä Kohtalona murha-näytelmästä.
Teatteri ja siihen liittyvät elämykset sekä taidot kuten itseilmaisu, tiimityö ja sitoutuminen itsessään ovat jo arvokkaita asioita. Teatteriharrastuksen merkityksellisyys lapsille ja nuorille on kuitenkin jotakin paljon enemmän – se kantaa ja kannattelee vaikeinakin aikoina. Se tuo itseluottamusta, ystäviä, yhteenkuuluvuudentunnetta ja tukee osallisuutta ja yhteisöllisyyttä, mikä on nykyisin monella ja monessa paikassa kateissa. Moni rohkaistuu teatterissa ilmaisemaan itseään, ja taitavan ohjaajan käsissä jokainen pystyy lopulta löytämään oman parhaan version itsestään, omaan kehitysvaiheeseensa sopivalla tavalla. Näistä taidoista on korvaamaton hyöty myös muualla elämässä.
Toivoisinkin, että esimerkiksi Kangasalan kaupunki tunnistaisi ja tunnustaisi nykyistä vahvemmin Pikkuteatterin merkityksen lapsi- ja nuorisotyön näkökulmasta. Kulttuurityö sinänsä on tavattoman arvokasta, mutta sen rinnalla olemme kanssakulkijana monen lapsen ja nuoren tukijana. Vapaaehtoistyöhön pohjautuva, hienosti toimintaansa vakiinnuttanut teatteriyhdistys tarvitsee tukea palatakseen siivilleen varsinkin taloudellisesti haastavan korona-ajan jälkimainingeissa.
Päätimme perustaa kotisivullemme tämän blogipalstan, jonne kirjoittelemme aika ajoin eri ihmisten toimesta kuulumisia esiripun takaa ja teatterimme taustajoukoista. Lisäksi toivotamme lämpimästi tervetulleeksi erilaiset tekstit teatterimme tukijoiden ja kanssakulkijoiden kynistä.
Sinä, lukija, olet lämpimästi tervetullut katsomaan Saapasjalkakissa-näytelmää Kangasalan Lepokodin kesäteatteriin 1.-15.7.2021 ja Salaperäinen Taikahuilu-musiikkinäytelmää marraskuussa Kangasala-Taloon. Saapasjalkakissan noustessa lavalle havisevat historian siivet – sama näytelmä samalla käsikirjoituksella esitettiin Kangasalan kesäteatterissa teatterin ensimmäisenä taianomaisena kesänä vuonna 2010.
Turvallista ja hyvää tulevaa kesää tämän blogin jokaiselle lukijalle.
Paula Mäkeläinen
Puheenjohtaja
Kangasalan Pikkuteatteri
(Blogin kuva on Ulpu Uniratsu ja kauhea Kronkku-näytelmän ensi-illasta vuonna 2013.)