Ei teatteria, vaan elämää varten
Kangasalan Pikkuteatteri täytti viime vuonna koronamyllerryksen aikaan jo kymmenen vuotta. Olen ollut usein syvästi kiitollinen ja jopa hämmentynyt tästä riemastuttavasta seikkailusta, jolle päädyin kuin sattuman kautta. Minulla ei ollut aiempaa omaa teatteritaustaa, mutta tartuin keväällä 2009 Kangasalan Sanomissa näkemääni uutiseen. Sittemmin Pikkuteatterissa yli kymmenen vuotta näytelmiä ohjannut Mika Eerola oli muuttanut paikkakunnalle, ja hän kertoi lehdessä suunnitelmistaan paikallisen lastenteatterin perustamiseksi. Oma vanhempi tyttöni oli tuolloin aloittamassa koulutaivaltaan ja tuumasin, että teatteri voisi olla mukava harrastus eloisalle ja luovalle tytölleni. Alkuun Pikkuteatteri perustettiin maineikkaan paikallisen Ramppi-teatterin kainaloon, ja oma yhdistys perustettiin vuoden 2010 lopulla. Niinhän siinä sitten kävi, että innostus, hyvä porukka ja tekemisen meininki imaisivat mukanaan ja täällä ollaan edelleen. Olen saanut toimia Pikkuteatterissa sen erilaisten kehitysvaiheiden läpi aivan alusta alkaen, välillä puheenjohtajana ja koko 11 vuoden ajan markkinointivastaavana. Olen saanut myös sukeltaa satunäytelmien maailmaan käsikirjoittajana, mistä olen hyvin onnellinen. Kerran jos toisenkin teatterimme toiminnasta kertoessani silmäkulmaani on ilmaantunut…